Suomen mediataiteen aikajana 1970-luku

Varhaisvaiheet | 1920–1950-luvut | 1960-luku | 1970-luku |
1980-luku | 1990-luku | 2000-luku | 2010-luku

1970-luku

1970-luvulla taiteen ja tekniikan kytkentöjä tehdään kotimaisilla erikoistietokoneilla ja kuvanveisto sähköistyy liikkuviksi valokineettisiksi teoksiksi, joista osa tuottaa myös ääniä. Kotimainen videotaide ottaa ensimmäisiä askeliaan. Yleisradio ottaa 1971 TV-käyttöön värivideotekniikan (PAL) ja tuottaa elektronisävellyksiä ja radiofonioita säännöllisesti uudessa Kokeilustudiossa. Elonkorjaajat-ryhmä esittää Fluxus-taidetta, happeningeja ja teknologiakokeiluja. Dimensio-ryhmä pyrkii humanisoimaan tekniikkaa ja nostaa esiin ympäristötietoisuuden teknologiauskon sijaan. Erkki Kurenniemen Digelius Electronics valmistaa syntetisaattoreita, joissa on tietokonetekniikkaa, sensoreita hyödyntäviä käyttöliittymiä ja interaktiivisuutta. Politisoituneen taidekentän murtumista alkaa 1970-luvun lopulla versoa punkin ja ympäristöliikkeen siivittämä vaihtoehtokulttuuri. 

1970

  • Ensimmäinen laaja suomalaisen kineettisen taiteen näyttely Kineettisiä kuvia avautuu Tampereella, näyttely kiertää kahdeksassa kaupungissa. Op-taiteen ja kineettisten maalausten lisäksi esillä on Eskolinin sähkökineettisiä installaatioita, Esa Laureman sähköistettyyn liikkeeseen perustuva ”jousitanssi”, Osmo Valtosen ja Ruutsalon valomobileja ja jälkimmäisen kokeellisia elokuvia. 
  • Elonkorjaajille alkusysäyksen antaa ryhmän ensimmäinen kokoontuminen ja yhteisnäyttely Todelliset valheet Kluuvin galleriassa. Käsite- ja underground-taidetta esittelevässä näyttelyssä ovat mukana Pekka Airaksinen, Antero Kare, Olli Lyytikäinen, J. O. Mallander, Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Peter Widén.
  • Erkki Kurenniemi rakentaa DIMI-A:n ja perustaa Digelius Electronics Oy:n, joka tuottaa vuosina 1970–76 sarjan innovatiivisia DIMI-digitaalisoittimia. 
  • Nuorten taiteilijoiden Iiris-lehden (1968–1971) erikoisnumero pohtii taidetta ja teknologiaa J. O. Mallanderin johdolla ja esittelee kansainvälisiä Fluxus- ja intermediataiteen tuulia. 

1971

  • Elonkorjuupäivillä Vanhalla ylioppilastalolla Kurenniemi esittelee DIMI-O-videourut yleisölle ensi kertaa ja esiintyy tanssija Jaakko Vartian kanssa. Interaktiivisessa esityksessä ei käytetä nauhaa, yleisö seuraa reaaliaikaista videotaide-esitystä erillisestä monitorista ja soittimen ääni kuuluu kaiuttimesta. Tapahtumassa esitellään myös videotekniikkaa ja yritysten tuottamia videokasetteja, paneelikeskustelussa keskustellaan ”kasettitelevisiosta” ja kaapelitelevisiosta. 
  • YLEn studiossa kuvataan DIMI-O:lla toteutettu DIMI Ballet -dokumentti (Kurenniemi, Riitta Vainio tanssi) ja soitin esitellään Pohjoismaisessa TV- ja radiokonferenssissa.
  • Riitta Vainion koreografia Hummerit ja Hummarit Osmo Lindemanin elektroniseen musiikkiin saa television ideakilpailun ensimmäisen palkinnon.
  • Pythagoras-taiteilijaryhmä rakentaa installaatioita, joissa yhdistyvät tietokoneohjattu elektroninen musiikki ja värivalot. Vuoteen 1973 toimineen ryhmän jäsenet ovat Osmo Valtonen, Erkki Rajulin ja Heikki Toppila.
  • J. O. Mallanderin veikkausriveihin perustuva 1222 oikein avaa Elonkorjaajien Halvat huvit (Cheap Thrills) -gallerian. 
  • Yleisradion Pop Story (1971–1972) on Suomen ensimmäinen värivideotekniikalla (PAL) toteutettu ohjelmasarja. Musiikkiesitykset äänitetään livenä, esityksissä käytetään taustaprojisointia ja inserteissä nopeita leikkauksia ja grafiikkaa tavalla, joka on uutta televisiossa. 
  • Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen osasto muuttaa 1970-luvun alussa Pasilan vesitorniin. Kuvausstudiolla on muun muassa Sonyn videokameroita ja Sonyn mustavalko-nauhuri puolen tuuman videonauhalle. 

1972

  • Antero Takalan kokeellinen TV-videoteos Romeo ja Julia. Videosignaalin muokkaamista varten Takala suunnittelee Videoväritin-laitteen, jota hän myöhemmin kutsuu ”ensimmäiseksi photoshopiksi”. Romeo ja Julia on ensimmäinen suomalainen nauhalle toteutettu videoteos joka esitetään galleriassa (Pinx-galleria 1974). 
  • Osmo Lindeman voittaa kansainvälisen nykymusiikkiseura ISCM:n (International Society for Contemporary Music) sävellyskilpailun elektroniteoksella Ritual.
  • Kokeellisen taiteen ja taiteidenvälisen ilmaisun Dimensio-ryhmä perustetaan, ensiesiintyminen Tampereen nykytaiteen museossa.
  • J. O. Mallander kirjoittaa TV-taiteilijoiden sukupolvesta Taide-lehdessä.

1973

  • Kokeilustudio avataan Yleisradiossa ja studioon keskitetään YLEn elektroakustinen, kokeellinen ja radiofoninen tuotanto. 40-vuotisen toimintansa aikana studio tuottaa noin 400 teosta.
  • Digelius Electronics Oy valmistaa Intel 8008 -suorittimen pohjalta Suomen ensimmäisen yleiskäyttöön tarkoitetun mikrotietokone DIS-Systemin. 

1974

  • Otto Romanowski, Ilkka Niemeläinen ja Esa Kotilainen perustavat elektronisen Neum-trion.
  • Osmo Lindeman julkaisee kirjan Elektronisen musiikin teknologia ja aloittaa tietokonemusiikin opettamisen Sibelius-Akatemiassa.
  • Veikko Eskolinin Vesikehä on Pohjoismaiden ensimmäinen tietokoneohjattava taideteos julkisessa tilassa.

1976

  • Amos Andersonin museon Fotomedia-näyttely esittää italialaista videotaidetta.
  • Dimensio järjestää Ruotsin Hässelbyssä taiteen, teknologian ja ekologian suhteita käsittelevän seminaarin.

1977

  • Elonkorjaajien Philip von Knorring rakentaa turvakameroista, monitoreista ja jalustoista videoinstallaation Bevakad, teos esitetään Moderna Museetissa Tukholmassa. 
  • Refleksio-esityksessä Annikki Luukela ja Ritva Lindfors heijastavat kankaalle abstrakteja kuvia ja varjokuvia tanssijoiden liikkeestä, esityksessä mukana muun muassa tanssija Leena Gustavson ja elektroninen Neum-trio. Luukelan ja Gustavsonin yhteistyö jatkuu lukuisilla valoa, tanssia ja ääntä yhdistävillä teoksilla. 
  • Esa Kotilaisen Ajatuslapsi on Suomen ensimmäinen elektroninen ambient-albumi.
  • Timo Aarniala innostuu diaesitysten muokattavuudesta ja tuottaa visualisoinnit Helsingin laulufestivaalien Dylan-iltaan ja Suomi-iltaan.
  • Uuden ajan Aura -lehti alkaa ilmestyä. Julkaisijana on 1973 perustettu Oraansuojelijat ry, lehden toimitus sijaitsee toimintansa päättäneen Halvat Huvit -gallerian tiloissa.

1978

  • Nam June Paikin johdolla Düsseldorfissa opiskellut Mervi Kytösalmi-Buhl (aik. Deylitz-Kytösalmi) toteuttaa ensimmäiset kehollisuutta tutkivat videoperformanssit Laastari ja Silmä. 1979 hän osallistuu teoksineen Saksassa kahteen laajaan nykytaidenäyttelyyn ja esittelee videotaidetta Taide-lehdessä.

1979

  • Elävän musiikin yhdistys Elmu ja kaupungin nuoriso valtaavat Lepakkoluolan Helsingin Ruoholahdessa. Lepakosta tulee alakulttuurien tapahtumapaikka ja kasvualusta.
  • Ö-ryhmän ensimmäinen näyttely Lepakossa. Ympäristöasiaa ja punk-asennetta yhdistävän ryhmän perustavat Erkki Pirtola yhdessä Roi Vaaran, Harri Larjoston ja Pekka Nevalaisen kanssa. 
  • Kaitafilmiharrastaja Pasi Myllymäen Sleeping on ”herättävä pisto nukahtamassa olevan suomalaisen kaitaelokuvan rähmäiseen silmään”. Hän ottaa lempinimekseen ”Sleeping” teoksensa mukaisesti ja alkaa julkaista poleemista ja punk-henkistä Maanalainen kaitaelokuva -pienlehteä.

Varhaisvaiheet | 1920–1950-luvut | 1960-luku | 1970-luku |
1980-luku | 1990-luku | 2000-luku | 2010-luku


MEHI-hankkeen tunnuksessa tekstin alla on Tuomo Tammenpään suunnittelema digitaalinen siveltimenveto.

Suomen mediataiteen aikajana ilmestyi Suomalaisen mediataiteen ensimmäinen vuosisata -antologiassa, joka toteutettiin osana MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hanketta. Aikajanan toimittivat Petri Kuljuntausta, Perttu Rastas ja Minna Tarkka. MEHI-hanketta rahoittivat AVEK, Koneen Säätiö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Oskar Öflundin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden.

Mediataideverkoston rahoittajat.

Suomen Mediataideverkoston johtamaan MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hankekonsortioon 2021–2023 kuuluivat AV-arkki ry, Mediakulttuuriyhdistys M-cult ry, MUU ry, Poike Productio Oy, Suomen biotaiteen seura ry ja Suomen valotaiteen seura FLASH ry.

MEHI-konsortion logot.