Suomen mediataiteen aikajana 1970-luku – Suomen Mediataideverkosto

1970-luku

1970-luvulla taiteen ja tekniikan kytkentöjä tehdään kotimaisilla erikoistietokoneilla ja kuvanveisto sähköistyy liikkuviksi valokineettisiksi teoksiksi, joista osa tuottaa myös ääniä. Kotimainen videotaide ottaa ensimmäisiä askeliaan. Yleisradio ottaa 1971 TV-käyttöön värivideotekniikan (PAL) ja tuottaa elektronisävellyksiä ja radiofonioita säännöllisesti uudessa Kokeilustudiossa. Elonkorjaajat-ryhmä esittää Fluxus-taidetta, happeningeja ja teknologiakokeiluja. Dimensio-ryhmä pyrkii humanisoimaan tekniikkaa ja nostaa esiin ympäristötietoisuuden teknologiauskon sijaan. Erkki Kurenniemen Digelius Electronics valmistaa syntetisaattoreita, joissa on tietokonetekniikkaa, sensoreita hyödyntäviä käyttöliittymiä ja interaktiivisuutta. Politisoituneen taidekentän murtumista alkaa 1970-luvun lopulla versoa punkin ja ympäristöliikkeen siivittämä vaihtoehtokulttuuri.

1970

Ensimmäinen laaja suomalaisen kineettisen taiteen näyttely Kineettisiä kuvia avautuu Tampereella, näyttely kiertää kahdeksassa kaupungissa. Op-taiteen ja kineettisten maalausten lisäksi esillä on Eskolinin sähkökineettisiä installaatioita, Esa Laureman sähköistettyyn liikkeeseen perustuva ”jousitanssi”, Osmo Valtosen ja Ruutsalon valomobileja ja jälkimmäisen kokeellisia elokuvia.
Elonkorjaajille alkusysäyksen antaa ryhmän ensimmäinen kokoontuminen ja yhteisnäyttely Todelliset valheet Kluuvin galleriassa. Käsite- ja underground-taidetta esittelevässä näyttelyssä ovat mukana Pekka Airaksinen, Antero Kare, Olli Lyytikäinen, J. O. Mallander, Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Peter Widén.
Erkki Kurenniemi rakentaa DIMI-A:n ja perustaa Digelius Electronics Oy:n, joka tuottaa vuosina 1970–76 sarjan innovatiivisia DIMI-digitaalisoittimia.
Nuorten taiteilijoiden Iiris-lehden (1968–1971) erikoisnumero pohtii taidetta ja teknologiaa J. O. Mallanderin johdolla ja esittelee kansainvälisiä Fluxus- ja intermediataiteen tuulia.

1971

Elonkorjuupäivillä Vanhalla ylioppilastalolla Kurenniemi esittelee DIMI-O-videourut yleisölle ensi kertaa ja esiintyy tanssija Jaakko Vartian kanssa. Interaktiivisessa esityksessä ei käytetä nauhaa, yleisö seuraa reaaliaikaista videotaide-esitystä erillisestä monitorista ja soittimen ääni kuuluu kaiuttimesta. Tapahtumassa esitellään myös videotekniikkaa ja yritysten tuottamia videokasetteja, paneelikeskustelussa keskustellaan ”kasettitelevisiosta” ja kaapelitelevisiosta.
YLEn studiossa kuvataan DIMI-O:lla toteutettu DIMI Ballet -dokumentti (Kurenniemi, Riitta Vainio tanssi) ja soitin esitellään Pohjoismaisessa TV- ja radiokonferenssissa.
Riitta Vainion koreografia Hummerit ja Hummarit Osmo Lindemanin elektroniseen musiikkiin saa television ideakilpailun ensimmäisen palkinnon.
Pythagoras-taiteilijaryhmä rakentaa installaatioita, joissa yhdistyvät tietokoneohjattu elektroninen musiikki ja värivalot. Vuoteen 1973 toimineen ryhmän jäsenet ovat Osmo Valtonen, Erkki Rajulin ja Heikki Toppila.
J. O. Mallanderin veikkausriveihin perustuva 1222 oikein avaa Elonkorjaajien Halvat huvit (Cheap Thrills) -gallerian.
Yleisradion Pop Story (1971–1972) on Suomen ensimmäinen värivideotekniikalla (PAL) toteutettu ohjelmasarja. Musiikkiesitykset äänitetään livenä, esityksissä käytetään taustaprojisointia ja inserteissä nopeita leikkauksia ja grafiikkaa tavalla, joka on uutta televisiossa.
Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen osasto muuttaa 1970-luvun alussa Pasilan vesitorniin. Kuvausstudiolla on muun muassa Sonyn videokameroita ja Sonyn mustavalko-nauhuri puolen tuuman videonauhalle.

1972

Antero Takalan kokeellinen TV-videoteos Romeo ja Julia. Videosignaalin muokkaamista varten Takala suunnittelee Videoväritin-laitteen, jota hän myöhemmin kutsuu ”ensimmäiseksi photoshopiksi”. Romeo ja Julia on ensimmäinen suomalainen nauhalle toteutettu videoteos joka esitetään galleriassa (Pinx-galleria 1974).
Osmo Lindeman voittaa kansainvälisen nykymusiikkiseura ISCM:n (International Society for Contemporary Music) sävellyskilpailun elektroniteoksella Ritual.
Kokeellisen taiteen ja taiteidenvälisen ilmaisun Dimensio-ryhmä perustetaan, ensiesiintyminen Tampereen nykytaiteen museossa.
J. O. Mallander kirjoittaa TV-taiteilijoiden sukupolvesta Taide-lehdessä.

1973

Kokeilustudio avataan Yleisradiossa ja studioon keskitetään YLEn elektroakustinen, kokeellinen ja radiofoninen tuotanto. 40-vuotisen toimintansa aikana studio tuottaa noin 400 teosta.
Digelius Electronics Oy valmistaa Intel 8008 -suorittimen pohjalta Suomen ensimmäisen yleiskäyttöön tarkoitetun mikrotietokone DIS-Systemin.

1974

Otto Romanowski, Ilkka Niemeläinen ja Esa Kotilainen perustavat elektronisen Neum-trion.
Osmo Lindeman julkaisee kirjan Elektronisen musiikin teknologia ja aloittaa tietokonemusiikin opettamisen Sibelius-Akatemiassa.
Veikko Eskolinin Vesikehä on Pohjoismaiden ensimmäinen tietokoneohjattava taideteos julkisessa tilassa.

1976

Amos Andersonin museon Fotomedia-näyttely esittää italialaista videotaidetta.
Dimensio järjestää Ruotsin Hässelbyssä taiteen, teknologian ja ekologian suhteita käsittelevän seminaarin.

1977

Elonkorjaajien Philip von Knorring rakentaa turvakameroista, monitoreista ja jalustoista videoinstallaation Bevakad, teos esitetään Moderna Museetissa Tukholmassa.
Refleksio-esityksessä Annikki Luukela ja Ritva Lindfors heijastavat kankaalle abstrakteja kuvia ja varjokuvia tanssijoiden liikkeestä, esityksessä mukana muun muassa tanssija Leena Gustavson ja elektroninen Neum-trio. Luukelan ja Gustavsonin yhteistyö jatkuu lukuisilla valoa, tanssia ja ääntä yhdistävillä teoksilla.
Esa Kotilaisen Ajatuslapsi on Suomen ensimmäinen elektroninen ambient-albumi.
Timo Aarniala innostuu diaesitysten muokattavuudesta ja tuottaa visualisoinnit Helsingin laulufestivaalien Dylan-iltaan ja Suomi-iltaan.
Uuden ajan Aura -lehti alkaa ilmestyä. Julkaisijana on 1973 perustettu Oraansuojelijat ry, lehden toimitus sijaitsee toimintansa päättäneen Halvat Huvit -gallerian tiloissa.

1978

Nam June Paikin johdolla Düsseldorfissa opiskellut Mervi Kytösalmi-Buhl (aik. Deylitz-Kytösalmi) toteuttaa ensimmäiset kehollisuutta tutkivat videoperformanssit Laastari ja Silmä. 1979 hän osallistuu teoksineen Saksassa kahteen laajaan nykytaidenäyttelyyn ja esittelee videotaidetta Taide-lehdessä.

1979

Elävän musiikin yhdistys Elmu ja kaupungin nuoriso valtaavat Lepakkoluolan Helsingin Ruoholahdessa. Lepakosta tulee alakulttuurien tapahtumapaikka ja kasvualusta.
Ö-ryhmän ensimmäinen näyttely Lepakossa. Ympäristöasiaa ja punk-asennetta yhdistävän ryhmän perustavat Erkki Pirtola yhdessä Roi Vaaran, Harri Larjoston ja Pekka Nevalaisen kanssa.
Kaitafilmiharrastaja Pasi Myllymäen Sleeping on ”herättävä pisto nukahtamassa olevan suomalaisen kaitaelokuvan rähmäiseen silmään”. Hän ottaa lempinimekseen ”Sleeping” teoksensa mukaisesti ja alkaa julkaista poleemista ja punk-henkistä Maanalainen kaitaelokuva -pienlehteä.

Seuraava vuosikymmen

MEHI-hankkeen tunnuksessa tekstin alla on Tuomo Tammenpään suunnittelema digitaalinen siveltimenveto.

Suomen mediataiteen aikajana ilmestyi Suomalaisen mediataiteen ensimmäinen vuosisata -antologiassa, joka toteutettiin osana MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hanketta. Aikajanan toimittivat Petri Kuljuntausta, Perttu Rastas ja Minna Tarkka. MEHI-hanketta rahoittivat AVEK, Koneen Säätiö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Oskar Öflundin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden.

Suomen Mediataideverkoston johtamaan MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hankekonsortioon 2021–2023 kuuluivat AV-arkki ry, Mediakulttuuriyhdistys M-cult ry, MUU ry, Poike Productio Oy, Suomen biotaiteen seura ry ja Suomen valotaiteen seura FLASH ry.