Taiteen keskustoimikunnalle 17.11.2011
Suomen Mediataideverkosto ry on mediataidealan yhteistyöorganisaatio, jonka tarkoituksena on lisätä alan toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhdistys edistää mediataiteen kulttuurista ja yhteiskunnallista asemaa Suomessa, sekä luo ja ylläpitää suomalaisen mediataiteen kotimaisia ja kansainvälisiä kontakteja.
Haluamme tuoda Taiteen keskustoimikunnan tietoisuuteen syvän huolemme mediataiteen asemasta, ei pelkästään tässä lakiesityksessä, vaan taidepolitiikan tilastoinnissa ja keskustelussa. Vuonna 2011 Taiteen keskustoimikunta lakkautti mediataiteen jaoston kuulematta alan keskeisiä toimijoita. Tähän asti mediataiteen jaostolla oli oma määrärahansa. Mediataiteen apurahojen käsittely siirrettiin Taiteen keskustoimikunnan päätöksellä valokuvataidetoimikunnalle, mikä kuitenkin päätti perustaa mediataiteen jaoston alaisuuteensa.
Valokuvataiteen edustajat eivät kokeneet voivansa arvioida mediataiteen hakemuksia riittävällä asiantuntemuksella. Nyt lausunnon kohteena olevassa lakiesityksessä näkyy jo mediataiteen aseman heikkeneminen, sillä taiteenalaan ei viitata muuten kuin: ”mediataidejaosto, jonka tehtävät on siirretty valokuvataidetoimikunnalle”. Myöskään mediataiteen ”korvamerkitty” määräraha ei näy Taulukko 3:n erittelyssä, vaikka määräraha on ollut selkeästi olemassa (180.000 euroa).
Haluamme kysyä, mistä johtuu tarve pyyhkiä mediataide nykyisen Taiteen keskustoimikunnan toimesta pois taidepolitiikan keskustelusta, relevanttina taiteenalana? Mediataide on ollut kansainvälisesti näkyvimpiä suomalaisen taiteen muotoja. Taiteen keskustoimikunta ja kulttuuriministeriö ovat osallistuneet aiemmin mediataiteen kulttuuripolitiikan tutkimuksiin ja asiantuntijatapaamisiin aktiivisesti. Mediataide on siis nähty merkittävänä taiteenalana, jota halutaan kehittää:
Tapio Mäkelä ja Minna Tarkka, Mediataide. Kotimaiset toimijat ja kansainväliset mallit. Opetusministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja nro 8 /2002. Helsinki 2002.
Minna Tarkka ja Tapio Mäkelä, toim. Uusi mediakulttuuri innovaatioympäristönä. Kotimainen ja kansainvälinen tutkimus.
Opetusministeriö: Sisältötuotanto-työryhmän väliraportti 7. Helsinki: mediakulttuuriyhdistys m-cult ry, 2002.
Arsis. NEW MEDIA ARTS AND CULTURE Policy and practice in dialogue. Hannu Saha & Tapio Mäkelä, eds. Arsis 3/2004.
Asko Mäkelä, Mediataiteen mahdollisuudet. Selvitys mediataiteesta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:13.
Mediataiteen eri organisaatioiden ja kentän edustajana, mediataideverkosto ehdottaa muutosta lakiesitykseen, missä muuttuvaa taidekenttää ja erityisasiantuntemusta vaativien alojen vertaispäätöksentekoa voitaisiin jatkossakin hoitaa jaostoissa tai vastaavissa elimissä. Jo nykyisellään kuvataidetoimikunta ei kykene käsittelemään hakemusten määrää, joka siihen kohdistuu. Uudistus ei parantaisi tätä tilannetta, vaan lisäisi luottamushenkilöiden työmäärää. Visuaalisten taiteiden kirjo on niin runsas, että yksi toimikunta tulisi jatkossa pitämään sisällään 1-2 asiantuntijaa kutakin taiteenalaa kohden. Näin esimerkiksi mediataiteen asiantuntijuus saattaisi keskittyä yhteen henkilöön, jonka vastuu päätöksistä olisi kohtuuttoman suuri.
Koska vertaisarviointi useammassa taidetoimikunnassa ja jaostoissa on ollut edullinen tapa taata riittävä asiantuntemus apurahapäätöksissä ja myös lausunnoissa, miksi siitä halutaan niin pontevasti eroon? Tätä päätöstä perustellaan kahdella eri muotoilulla:
”Jaostoista luopuminen lisäisi taiteenalojen välistä tasa-arvoa ja mahdollistaisi yhdenmukaisten myöntökriteerien käytön nykyistä paremmin.”
”Valtionavustusten myöntämismenettelyt yhdenmukaistuisivat nykyisestä, kun tukea myöntävien toimielinten määrä vähenisi kuudella. Samojen periaatteiden ja käytäntöjen käyttöönotto, esittelymenettely sekä hallinnon tukipalvelut taidetoimikunnille vahvistaisivat hakijoiden yhdenvertaista ja tasa-arvoista asemaa.”
”Taiteenalojen väliset rajat ovat madaltuneet, ja toisaalta perinteisten taiteenalojen välinen yhteistyö sekä monitaiteinen toiminta ovat lisääntyneet.”
Näiden väitteiden perustaksi ei esitetä tutkimustuloksia tai esimerkkejä siitä, miten nämä ideatasolle jäävät toteamukset käytännössä toteutuvat apurahojen jaon tasa-arvoa edistäen. Samat kriteerit eri taidemuodoille on suhteellisen järjetön ajatus. Miten samat kriteerit palvelevat esimerkiksi elokuvaa, klassista musiikkia, mediataidetta tai kuvanveistoa? Mitä nämä samat kriteerit ovat? Lakiesitys ei tasa-arvoista, vaan se tasapäistää ja kaventaa niiden ”uusien” taidemuotojen toimintaedellytyksiä, jotka ovat vakiintuneet Suomessa ja kansainvälisesti viimeisen 30 vuoden aikana. On selvää, että poikkialaista taiteen tutkimusta ja tuotantoa pitäisi edistää, ja että myös mediataiteen toimijoita on eri taiteenalojen sisällä.
Tämä ei silti poista mediataiteen erityisluonnetta. Nykyistä järjestelmää kritisoidaan jäykäksi siksi, että perinteiset taidealamääritelmät ovat johtaneet uusiin jaostoihin taiteen kentän muuttuessa. Tästä voimme olla samaa mieltä siinä mielessä, että lakiin kirjatut nykyiset taidemuodot eivät vastaa taiteen kentän todellisuutta. Mutta toimikuntien kaventaminen ja jaostojen poistaminen ei millään tavoin edistä tämän muuttuneen kentän tarpeita, vaan se entisestään painottaa ”perinteisten” taidemuotojen asemaa. Haluamme korostaa, että emme koe vastakkainasettelua ”perinteisten” taidealojen kanssa, vaan kuten valokuvataidetoimikunnan toiminta on osoittanut, mediataide koetaan tärkeänä omana taidelajinaan myös muiden taiteen alojen edustajien mielestä.
Mediataiteen kentän tahto on – jos jaostoja ei ylläpidetä – että mediataiteen taidetoimikunta tulisi perustaa. Esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa mediataide nähdään laajempana mediakulttuurin toimialana (e-culture), mihin on panostettu merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana. Hollannissa on haluttu tukea luovaa digitaalista kulttuuria mediataiteesta peleihin ja elektroniseen musiikkiin. Hollannissa on pelkästään uuteen mediakulttuuriin keskittyvä kulttuuripolitiikan säätiö, Virtual Platform, joka tekee mediataiteen toimialalla kulttuuripoliittista tutkimustyötä. Mediataiteen kansainvälisistä tukimalleista on tehty selvityksiä ja niiden pohjalta esityksiä opetusministeriölle ja taiteen keskustoimikunnalle. Edeltävien kausien puheenjohtajat ovat suhtautuneet näihin rakentavasti ja edistäneet mediataiteen alaa mahdollisuuksiensa puitteissa.
Mediataideverkosto ry kannustaisi Taiteen keskustoimikuntaa löytämään sellaisia tapoja, joilla mediataiteen asemaa voidaan jatkossa kehittää, eikä kuten nyt on esitetty, ajaa alas ja poistaa taiteen alana kokonaan taidehallinnosta. Vain laissa määriteltyjä taiteenaloja on kunnolla tilastoitu Taiteen keskustoimikunnassa. Mediataiteen tilastot ovat puutteelliset. Kuitenkin Taiteen keskustoimikunnan nykyinen puheenjohtaja perusteli niillä mediataiteen aseman heikentämistä. Vaadimme mediataiteen alan tilastoinnin voimakasta kehittämistä taidehallinnossa.
Mediataiteen verkosto ry myös haluaa, että sitä kuullaan jatkossa mediataiteen alan edustajana valittaessa asiantuntijoita, taidepolitiikan lakivalmistelussa, tai ylipäätään julkishallinnon mediataidetta koskevissa kehitysasioissa.
Suomen Mediataideverkosto ry
Helsingissä 17.11.2011
Suomen Mediataideverkosto ry:n hallituksen puolesta,
Markus Renvall, Varapuheenjohtaja
Tapio Mäkelä, Hallituksen jäsen
Hannele Romppanen, Hallituksen varajäsen
Suomen Mediataideverkosto (www.mediataide.fi) on yhdistys, joka edistää mediataiteen organisaatioiden yhteistyötä ja kehittää koko kentän toimintaa ja kansainvälisyyttä. Verkoston toimii kevyenä organisaationa, joka mahdollistaa eri toimijoiden välisen yhteistyön. Yhdistyksen perustajajäseniä ovat Alternative Party ry, AV-arkki, Cartes, FixC, MUU ry, m-cult ja Pixelache/Pikseliähky.
Alternative Party ry
AV-arkki
CARTES
FixC
m-cult
MUU ry
Pixelache/Pikseliähky
Poike ry
Suomen biotaiteen seura ry