Suomalaisen mediataiteen alkusysäyksenä voidaan pitää Eric Tigerstedtin elokuvallisia äänisignaalikokeiluja 1920-luvulla. Jo vuosisadan ajan on monimuotoinen, alati kehittyvä mediataide ennakoinut ja heijastanut taiteen, teknologian, ympäristön ja yhteiskunnan muutoksia. Liikkuvan kuvan ja videotaiteen sekä ääni- ja valotaiteen rinnalle syntyy jatkuvasti uusia lajityyppejä, kuten netti-, AI-, peli- ja biotaide.
Kotimaisen mediataiteen laadusta ja kiinnostavuudesta todistaa sen kansainvälinen menestys. Mediataiteen kansallinen tietoinfrastruktuuri on kuitenkin varsin puutteellinen ja teosten arkistointi perustuu vahvasti alan järjestöjen ylläpitämiin tietokantoihin. Mediataiteen yhteys muuttuvaan teknologiaan tuo haasteita myös teosten pitkäaikaiselle säilyvyydelle: jopa uusista teoksista voi tulla nopeasti uhanalaisia.
MEHI-hanke rakentaa sillan järjestöjen kokoaman tiedon ja kansallisten muistiorganisaatioiden välille luomalla alalle kestävät tietokanta- ja sanastokäytännöt sekä kokoamalla ja julkaisemalla alan historian kattavasti. MEHI kehittää mediataiteen konservointia valikoimalla historiallisia avainteoksia, joiden ennallistamisesta laaditaan suunnitelmat palvelemaan tulevia esityksiä ja pitkäaikaissäilytystä.